Näinpä päätettiin taas Villen kanssa lähteä vähän kalastelemaan. Tarkoituksena oli katsastaa Ruissalon uusia apajia ja löytää loistopaikka, kun nappikelin mukaankin olisi ollut huima SUPERKELI. Löydettiin ihan hyvännäkönen pohjukka mutta olihan sekin vähän liian matala että sieltä mitään ois tähän aikaan vuodesta saanut, affenat on kaukana syvyyksissä ja hauille ei kelpaa paljas ja matala vesi. Onneksi oli lämmin keli ja positiivinen mieli, ainakin toistaiseksi...

Pohjukan kallioita kierrellen heittelimme sieltä täältä koittaen löytää syvempiä vesiä, mutta ei oikein onnannut. Toisten mökitkin alkoivat uhkaavasti lähentyä joten peräännyimme suosiolla niemen "kärkeen" heittelemään, minnow spoonikin vaihtui lippaan josko sillä olis jotain saanut. Itse laitoin kauden ottipelin keltavalkoisen lipan vavan kärkeen. Oli ihan mukavaa heitellä vaikkei kaloja tullutkaan, kevyt 14m/s syystuuli puhalteli niskavilloihin. Sitten tapahtui odottamaton, lippa jäi todennäköisesti johonkin kivenkoloon asumaan. Sitä sieltä repiessä ja vimpuillessa päätti uskollinen Shakespearen Blue Stik KATKETA keskeltä aivan yllättäen PRKL!!! No, onneks tuli mukaan myös mato-onget, meikäläinen vaihtui samantien matokalastajaksi. Tänään sitten vapakaupoille Katiskaan kun siellä loppuunmyynti, vois opiskelijallekin löytyä oikean hintainen vapa.

Siitä sitten parempien kalavesien toivossa suuntasimme nokkamme jo kerran aiemmin suurella porukalla hyväksi koetulle ahvenpaikalle. Kyseessä siis Ruissalossa Kuuvannokan lähettyvillä oleva poukama jossa erittäin järeä laituri. Ville viritteli paikalle päästyämme mato-onkensa laiturille Aku Ankan tapaan, onki koloon ja itse virvelöiden. Itsellänihän oli omasta kalavälineestä jäljellä enää kela ja pätkä vapaa, joten kiukkua niellen jatkoin mato-onkimista. Kovin kauaa ei tarvinnut onkia kun Ville höpisi siitä että kala olisi tarttunut Rainbow-color X-Rapiin. Siitä sitten herkkäuskoisena pistin oman mato-onkeni sivuun ja otin haavin toiseen käteen ja kännykameran toiseen käteen. Mutta yllätykseksi siellä X-Rapin koukuissahan oli kiinni haukilapsonen! Muutama äksönkuva ja sitten hauki haaviin. Ville nappasi toisella heitollaan ehkä hieman päälle kiloisen hauen! Nyt oli hyvä fiilis molemmilla, ei mennyt tämä reissu täysin hukkaan. Päästettiin kaveri kasvamaan, jotta voidaan ensi vuonna hakea se ja syödä hyvillä mielin parikiloinen reppana. Tämä tukee taas teoriaamme että hauet nappaavat ensimmäisillä heitoilla, niinpä se vaan tuntuu olevan.

Jatkoimme kalastusta vielä järkyttävän 14m/s tuulen puhaltaessa takalistojamme. Kun kalaa ei enää edes mato-onkiin tarttunut päätimme siirtyä Villen jättäessä oman onkensa vielä otille laiturille. Siirryimme niemen toiselle puolelle missä kerran aiemminkin olemme jo käyneet ja sieltä saaliiksi saaneet yhden affenan, mutta ei siis tällä kerralla. Ei kalaonni enää ollut puolellamme, mitään emme saaneet ja väsymys alkoi painaa, joten päätimme pistää pillit pussiin ja lähteä kohti koillista eli kotiinpäin Ruissalosta.

Oli mukava keli, auringossa tuulensuojassa n. +5 astetta ja tuulennopeus tosiaan se 14m/s.

Saalis: 1 pienehkö hauki

- Jani

Syyslauantaina kello 11 nappasi kiinni noin kiloinen hauki laiturin nokalta Hirvensalossa.

Vieheenä oli kirjolohen värinen rapalan x-rap (10cm / 13g). Taisi olla hauki ohimenomatkalla, koska muuta elämää (sinttien ja vetouistelijoiden lisäksi) ei ollut. Paikka ei vieläkään vakuuta, mutta tuli sentään jotain.

 -Ville

Kävimme 8.10.09 Herra J:n kanssa kalareissulla Turun Hirvensalossa ja Kakskerran puolella... Reissun perimmäinen tarkoitus oli uusien kala-apajien katsastaminen / löytäminen, mutta myös mahdollinen muhkea kalasaalis motivoi tätä koulupäivän jälkeistä päähänpistoa.

Olimme aiemmin kuulleet paikalliselta kalamieheltä juttuja "kirkon kovista kalavesistä", mutta varmuutta siitä oliko kyse Hirvensalon vai Kaskenkerran kirkosta ei ollut.. Suuntasimmekin siis sen enempää miettimättä auton kohti kovasti venettä muistuttavaa Pyhän Henrikin ekumeenista taidekappelia (onkohan tämä edes oikea kirkko?) kohti. Tilanteen todettuamme, että eihän täällä miten kunnon rantaa edes ole päätimme kävellä metsän poikki viereiselle yleiselle uimarannalle. Hiekkaisen pohjan ja korkean veden vuoksi elättelimme toivoa erityisesti ahvenista. Käytimme täällä lippoja ja minnow spoonia viereisessä kaislikossa. Saalista ei tullut... ei ahventa eikä siis myöskään muutakaan.  Autoon ja keula kohti kalaisempia vesiä.

Seuraava pysähdys oli Tammiston venesatama, jonka laitureille eksyttiin "mitä täällä mahtaa olla" -periaatteella. Muutaman heiton ja voivottelun jälkeen totesimme paikan olevan ns. perseestä ja poistuimme.

Viimeisenä pysähdyksenä päätimme rohkeasti uskaltautua sinne Kakskerran puolelle minne alunperin olikin tarkoitus mennä. Matkan varrella näimme montakin lupaavaa paikkaa, joista kaltaisemme maakravut olisivat pystyneet hyvin heittelemään. Näihin paikkoihin saatamme palata tulevaisuudessa, mutta tarkoitus oli päästä sinne kirkolle asti vaikka sen tarkkaa sijaintia emme tienneetkään. Tovin ajamisen jälkeen kirkko löytyi. Paikoituksesta plussaa ;). Kirkon laituri oli hyvä heittelyyn: molemmilla puolilla oli kaislikkoa, vettä laiturin nokassa pari metriä ja ennen kaikkea paikka oli rauhallinen. Täällä tuli uitettua melkein kaikkea mitä arsenaalista löytyy: vaappuja, lusikoita, ruohikkouistimia, lippoja ja jigejä... Parin kolmen tunnin jälkeen vain se oleellinen jäi jälleen kerran puuttumaan eli ne kalat. No ehkä ensi kerralla tai sitten kuulemamme kalajutut olivat vain niitä juttuja....

Kaikinpuolin reissu oli kuitenkin ihan onnistunut ja positiivisin mielin voi kakskertaan suunnata tulevaisuudessakin. Loppuun vielä arvostelut kalapaikoista kouluarvosanoin.

Hirvensalon uimaranta: viisi ja puoli

Tammiston venesatama: viitonen

Kakskerran kirkon laituri: kahdeksan miinus (kalat puuttuivat)

-Ville

Noniin, lähdettiinpä sitten vihdoinkin sinne kauan kaipaamalleni kalareissulle merelle. Otettiin suunnaksi Naantalin Luonnonmaa ja sieltä Raision kaupungin virkistysalue, tottelee nimeä Villantila. Keli oli mitä komein, aurinko paistoi täydeltä tuutilta vielä näin lokakuisena iltapäivänä, vaikkakin kevyt 7-9m/s tuuli hieman puhalteli syksyn merkiksi. Nyt pääsi uudet jenkkiarmeijan käytöstä poistuneet kalvopintaiset maastokuoritakit elementtiinsä, eipä tullut tuuli läpi ei sitten millään.

Innostusta hieman laimensi ehkä se että veneellä emme päässeet kulkemaan. Pari soutupaattia laiturilla oli lujasti lukittuina, mutta yhtäkään kaupungin paattia ei ollut näköpiirissä, joten oli tyytyminen rantaheittelyyn. Oma vene sitten kun pääsee irti opiskelijahelvetistä :).

Siinä sitten laiturilta heiteltiin monenmoista viehettä, lippaa, lusikkaa, vaappua ja jigiäkin koiteltiin. Ei irronnu kalaa sitten millään. Kunnes keltavalkoisella lipalla huolellinen heitto hiekkarannan syvennykseen, ja sieltähän nappas merten kauhu. Oli siinä ilossa pitelemistä kun myöhään aloitetun kauden ensimmäin fisu jäi koukkuun. Luonnonmaan vesistä nousi ehkä jopa puolikiloinen hauki, eipä siinä mitään. Laitettiin kaveri takaisin kasvamaan, tullaan hakemaan sitten parin vuoden päästä kun on vähän massaa tullut.

Kaiken kaikkiaan mukava reissu, keli oli mitä mainioin vaikka kalaa ei juuri tullutkaan. Kaiken kruunasi vielä erinomaiset luomuomenat tilan päärakennuksen takapihalta.

Tästä se kalakausi vasta alkaakin!

- Jani